Luominen

On liian helppo irtaantua itsestään, sulkea silmät tiettyyn suuntaan ja katsoa vain yhteen. On liian helppo katsoa, mutta kuitenkaan olla näkemättä. Kuulla, mutta olla kuulematta. On liian helppo puhua, sitä tarkoittamatta. Esittää yhtä, tehdä toista. Elää fantasian kautta, kuitenkaan siihen koskematta. 

En tiedä mitä ajatella. Ajattelen kuitenkin. Olen tietoinen kehästä, samojen ajatusten luomasta kehästä. Samojen tunteiden luomasta radasta. Tarpeesta reagoida. Mihin? Mihin minulla on tarve reagoida? Miksi? Miksi minulla on tarve ajatella, tuntea ja reagoida näin? Mitä tarinaa yritän ylläpitää itsessäni, jotta olisin – minä? Se en ole minä, sen tiedän. Pystyn nimeämään läheisiäni tietyistä tavoistani. Hekään eivät ole niitä. Tavat heissäkin ovat perittyjä, veren mukana kannettuja, tiedostamattomaan koodattuja, tarinaan sisällytettyjä. Ei ole syytä olla katkera tai vihainen. Ne osuvat vain minuun ja omiin pimeisiin nurkkiin, niihin mitkä ovat silmieni valitun sokeuden alla turvassa. Tiedostamatonta, kunnes tiedostaa. Avain muutokseen.

Kuulen sisäistä puhettani, ällistyn! Minäkö puhun itselleni ja elämästä noin? En varmana! Tämä johtuu lapsuudestani ja kaikesta siitä vääryydestä, mistä olen ylipäätään joutunut elämäni aikana kokemaan. Olen uhri, en voi tehdä asioille mitään! Miksi hän teki niin ja se sanoi toisin? Miksei minulla ollut asiat niin, kuin toisella? Miksi? Miksi? Olen syytön! Olen oikeutettu katkeruuteeni! Minua kohtaan on toimittu väärin ja en varmana unohda. Kannan mukanani ja kaadan niskaan, kun oikea aika koittaa. Olen valmis puolustautumaan. 

Kuulen sisäistä puhettani, ällistyn mutta ennen muuta tunnen tarvetta lohduttaa. Minä puhun noin itsestäni ja elämästä, koska olen totuttanut itseni siihen. Kaikesta kylmyydestään ja kivustaan huolimatta, ne tuovat turvaa tuttuudellaan. Olen valinnut sanat, imenyt niitä ympäristöstä ja muodostanut lauseita, tarinaa, kehollistanut. Olen elänyt jo lapsuuteni ja nuoruuteni, miksi siis kantaisin niitä enää nykyhetkessä mukanani, niiden kautta eläen? Voin kantaa niitä mukanani, silti tämän hetken kautta eläen. Taakka ei ole painava, taakkaa ei ole. Se valaisee tietä, kun tiedostamattomuus sammuttaa valot polultani. Olen turvassa. Ei ole ketään tai mitään minkä takia puolustautua tai pelätä. Nehän ovat vain asioita, joita tuotan itsessäni, eläen toisintona jotain, mikä on muovautunut omaksi tarinakseen vuosien saatossa. Illuusiota. Riippuvuutta.

Anteeksianto. Se ei maksa mitään. Se ei ota mitään, paitsi kuvitellun kunnian ja syyn olla loukkaantunut. Se antaa tilaa tunteille, rakkaudelle ja elämälle. Se antaa tilaa syvälle hengitykselle, voi vihdoinkin hengittää ja olla läsnä. Tässä ei ole se, mitä joskus oli. Tässä on se, mitä siellä joskus oli myös, mutta jotain muuta. Tässä on lupa elää vapaasti, lupa luoda omaa, lupa tuntea, lupa tulla tietoiseksi, lupa ymmärtää ja kasvaa. Samat valinnat pitävät tarinan yllä. Tässä on tilaa tehdä tietoisia valintoja, pelosta ja epävarmuudesta huolimatta. Jos katson elämää menneiden kautta, en koskaan näe sitä, mikä tässä on. Jos elän elämää menneiden kautta, en koskaan tunne sitä, mitä tässä on. Kaikki tämä on uutta. Elämän ei ole tarkoitus olla eilisen toisinto. 

Katson tähtitaivasta syksyisen tuulen puhaltaessa. Syvä ja voimakas kiitollisuus valtaa minut jokaista soluani myöten. Niin usein olen katsonut tuota taivasta, mutta joka kerta tuntuu siltä, kun katsoisin sitä ensimmäistä kertaa. Puhun tähdille ja kiitän, että olen herännyt. Olen herännyt siitä valheesta, mitä olen kertonut itselleni. Tunnen tyhjyyden sisälläni, mutta ymmärrän sen tarkoituksen; se ei ole tyhjyyttä, se on jotain sellaista, minkä olen kahlinnut. Uutta, mutta silti niin tuttua. Se hiljainen ääni, mikä on peittynyt kaiken muun alle. Se on siinä, läsnä yhtä kirkkaasti, yhtä elävästi kuin tähdet taivaalla. Aikaa. Sitä minulla on, ovathan tähdetkin loistaneet pitkään ilman minkäänlaista kiirettä olla tietynlainen tähti, tarvetta kertoa tähden tarinaa, luoda merkitys jollain, mikä ei ole merkittävää. Tähdet ovat, siksi ne ovat niin pysäyttäviä. Meillä on aikaa, on aikaa tutustua omaan autenttiseen ääneen. On aikaa valita toisin. On aikaa elää niin, miten sydämessään kokee tärkeäksi, kunnioittaen niin itseään kuin koko maailmaa ympärillään. Antaen kahleiden sulaa pois. On aikaa tuntea tunteitaan, kuulla ajatuksiaan ja vain olla tietoisesti läsnä.

On aikaa antaa anteeksi. Aikaa rakastaa. Aikaa elää ja hengittää. 

Uskomusten voima

Oletko koskaan pysähtynyt tarkkailemaan uskomuksiasi? Oletko tietoinen, millaiset uskomukset vaikuttavat sinuun vahvimmiten? Tiedätkö oikeastaan, mitä uskomukset edes ovat?

Uskomukset
ovat kuin valheita, jotka riittävän usein kerrottuna ovat muuttuneet todeksi. Vastaavaksi, kun näyttelee, leikkii tai teeskentelee jotain tavoittelemaansa käyttäytymismuotoa tai tuntemistapaa riittävän hyvin, voi huomata sen muuttuneen taidoksi tai ominaisuudeksi. Uskomuksia on niin positiivisia, neutraaleja kuin rajoittavia, tässä artikkelissa puhun pääsääntöisesti jälkimmäisistä. Uskomus voi syntyä aivan pienestä asiasta, joka jää eloon itselleen kerrottuun tarinaan. Monesti uskomuksia kuulee näissä sanoissa ”aina, kaikki, ei koskaan, ei kukaan, muut, pitää..”. Kuulen myös paljon työssäni identiteettiin liittyviä rajoittavia uskomuksia: ”minä olen kuin rautakanki”, ”meillä on perheessä tätä lihavuutta”, ”me ollaan tällaisia kömpelöitä”.

Uskomuksissa on voimaa
Uskomukset ovat iso osa maailmankatsomustamme. Useimmissa tapauksissa meidän uskomuksemme ovat isoimpia vaikuttajia. Jos minulla on uskomus siitä, etten pysty tekemään jotain ja olen vuosien ajan vahvistanut tätä uskomusta ajatuksin, tuntein ja teoin, niin uskomus ymmärrettävästi vaikuttaa minuun hyvin vahvasti. Joskus voi olla hyvinkin haastavaa huomata omia uskomuksiaan ja ymmärtää, etteivät ne ole tosia. Toisinaan uskomuksen saattaa laittaa aluille joku muu, esimerkiksi lääkäri. Tällöin uskomukseen yleensä liittyy epävarmuutta ja pelkoa: ”lääkärini sanoi, että polveni on melkein irti, siksi en voi liikkua” (=huom. ihmisillä on värikäs mielikuvitus ja sitä värikkäämpi, mitä voimakkaampia tunteita saadaan mukaan!). Hyvinvointialalla saankin olla tarkka omista sanomisistani ja siitä, ettei tule isompia väärinymmärryksiä sanojen ymmärryksen suhteen – tarkoitukseni on tuoda asiakkailleni esille se, että jokainen meistä pystyy itse vaikuttamaan omaan olotilaansa, minä ammattilaisena teen osani, mutten ole auktoriteetti. Ihmisen tulee itse panostaa omaan itsetuntemukseensa ja kyky tunnistaa omia uskomuksiaan on tärkeä osa sitä. Työssäni, jos asiakas kantaa mukanaan rajoittavia uskomuksia, eikä pääse availemaan niitä, voivat ne vaikuttaa yhteistyömme edistymiseen. Siksi valmennustyöni on paljolti myös mentaalivalmennusta. Toki jo ympäristö itse voi auttaa asiakasta muuttumaan ja näin usein tapahtuukin, sillä hän käyttäytyy ja toimii eritavoin uskomukseensa nähden.

Miten ruokit rajoittavia uskomuksiasi?
Olen tehnyt muutamia isompia päätöksiä tässä ja todella saanut niistä lisää energiaa ja iloa elämääni. Samalla olen huomannut, miten aiheisiin liittyen rajoittavia uskomuksia on noussut pintaan. Olen tutustunut näihin uskomuksiin ja tarkkaillut niitä. Tutustuminen on auttanut siihen, että kykenen ymmärtämään niiden valheellisuuden ja kuulla niiden mahdolliset viestit. En katso rajoittavia uskomuksiakaan mustavalkoisesti, vaan enemmänkin niin, että nekin ovat hyvällä asialla, kunhan niitä ei ruokita liikaa. On hyvä muistaa, että ajattelu pitää aivoissa vireänä hermotoimintoja, joilla on fysiologiset seuraukset. Tämän saman voisin tuoda esiin näin: kun toistan kyykkyä tarpeeksi usein, vahvistuu taitoni kyykätä, sekä mm. lihakset, mitkä siihen osallistuvat. Aivan samoin tapahtuu uskomustemme, ajatustemme sekä tunteidemme kanssa. Vahvistamme niiden avulla minäkuvaamme, identiteettiämme, itsellemme kertomaa tarinaa. Mitä enemmän ruokimme tietyin tavoin uskomuksiamme, ajatuksiamme ja tunteitamme, sen vahvemmaksi ne käyvät. Jos liitän siihen vielä puheen, kirjoituksen ja käytöksen, niin johan on vahvaa tavaraa. Siinä vaiheessa todella elämme oman rajoittavan uskomuksemme kautta ja se varmasti näkyy jo ulkopuolelle.

Rajoittavien uskomusten kohtaaminen sekä muuttaminen
Rajoittavia uskomuksia pystyy muuttamaan, eikä sen tarvitse olla kovin pitkäkään prosessi. Prosessi saattaa kipeytyä syvemmälle mentäessä, mutta sekin on ohimenevää. Tärkeää on sitoutua prosessiin. Alkuun tarvitaan pysähtymistä, jotta pystymme todella huomaamaan omia rajoittavia uskomuksiamme itsestämme irrallisina. Samoin miten tunteita tarkkailessamme, tarkkailemme niitä itsestämme etäällä ja tiedostamme, etteivät ne ole yhtä kuin minä. Kun tämä alkaa helpottumaan, pystymme huomaamaan uskomusten hereillä olon helpommin ja reagoimaan niihin vähemmän. Tosin prosessiin menee oma aikansa. Joskus oivallukset tulevat vasta jälkeenpäin, mutta niitä voi korjata silloinkin. Tämä aika saattaa olla myös epävarmaa aikaa, sillä rajoittavatkin uskomukset tuovat turvaa ja aikomukset irrottautua niistä saattavat tuoda alkuun turvattomuuden tunnetta, epävarmuutta, ahdistusta ja pelkoja. Nämä ovat ohimeneviä ja joskus saattavat hetkellisesti nostattaa uskomusten voimaa entisestään. Ja vaikka tuntuisi, että prosessin kanssa tulisi takapakkia, niin se ei ole sitä. Tässä vaiheessa ego useimmiten nostattaa myös päätään ja siksi on tärkeää tarjota itselleen tueksi sellaisia hetkiä, joissa voi olla aivan rauhassa ja tarkkailla kaikkea tätä itsestään etäämmältä. Kirjoittaa asioita ylös, puhua, hengittää, rentoutua ja selkeyttää sitä, mitä oikeasti haluaa, mitä tavoittelee. Mitä niin kauheaa voisi tapahtua, ilman rajoittavaa uskomustani?

Harjoite (laatinut Hanna Härkönen):
1. Anna mielenvirran tuoda ylös sinua rajoittavia uskomuksia ja kirjoita ne ylös.
2. Valitse nyt 1-3 eniten rajoittavaa uskomusta isompaan tarkkailuun.
3. Voit antaa näistä jokaiselle vielä oman erillisen nimen, jolle lähdet nyt ikään kuin rakentamaan roolihahmoa sisältöineen.
4. Ota uskomus kerrallaan tarkkailuun. Pureudu siihen oikein kunnolla, ikään kuin asettuisit uskomuksen roolihahmon sisään.
5:
A)
Miten uskomus ajattelee? Mitä ajatuksia se nostattaa pintaan? Miten puhut silloin, kun uskomus on ’päällä’? Mitä sanoja suosit?
B) Miten uskomus tuntee? Mitä tunteita se nostattaa sinussa pintaan? Mitä tunteita se suosii?
C) Miten uskomus saa sinut toimimaan? Mitä teet silloin, kun katsot asioita uskomuksen kautta? Vertailetko? Arvosteletko? Luovutatko? Pärjäätkö huonommin? Minkälainen asentosi on silloin?
D) Miten uskomus liikkuu?
E) Syttyykö uskomus tietyissä paikoissa? Tiettyjen henkilöiden kanssa? Tiettyinä hetkinä?

=> Vastaa niin isosti ja pitkästi kuin vain haluat. Voit myös piirtää / maalata / liikkua, mikä vain tuntuu itselleen sopivalta. Samalla voit nähdä tämän rajoittavan uskomuksen roolihahmon ja pystyt irroittamaan se itsestäsi ja huomaamaan, miten se sinuun vaikuttaa. Toki toiston kautta vahvistaen! Voit myös kysyä uskomukselta, että milloin se on tullut luoksesi ensimmäisen kerran ja mikä sen viesti on. Voit myös kysyä, että tarvitsetko sitä enää.

Go wild! ❤

HANNA