Sallimisen sietämätön keveys

Pystytkö sinä sallimaan sen mikä on, silloin kun on? Sallia niin, että todella sallit sen sijaan, että ”sallit” ja erilaiset tunteet viriää edelleen pinnalla, tehden sinusta kaltaisensa? Minä en pysty siihen aina, varsinkin jos pinnalle nousseet tunteet ovat sellaisia, jotka liittyvät vahvasti siihen tarinaan, mitä olen itselleni useamman vuoden ajan sepittänyt. Silloin salliminen on haasteellisempaa, sillä ego haluaa uskotella minun olevan yhtä kuin tunteeni ja näin ollen objektiivisempi tarkkailu välistä hankaloituu. Olen kuitenkin huomannut mitä monesti teen, jos en aidosti salli hetkeä: teen vastoin sitä olotilaa, mikä oikeasti on. Jos olen väsynyt, yritän piristää itseäni monin eri tavoin, sen sijaan, että sallin itseni olevan väsynyt (milloin olo oikeasti helpottuisi). Pyrin suorittamaan väsymystä pois, saaden aikaan vaan stressiä ja huonoa oloa. Ajatella, sen sijaan, että sallin väsymyksen ja annan itseni olla, niin alan kuluttamaan energiaa sen pois saamiseen. Mutta eikö vastaavaa näe monessa muussakin? Kun ihminen haluaa laihduttaa, niin tehdään samaan aikaan liikaa muutoksia ja pyritään saamaan kaikki heti, sen sijaan, että sallittaisiin lähtökohta ja edettäisiin itselleen armollisesti. Tai kun ihminen haluaa päästä hyvään kuntoon aloitetaan kuntoilu sellaisella määrällä liikuntaa, mitä moni aktiiviliikkujakaan tee.

Mielestäni osa meistä pitää liian hoppua ymmärryksen ja edistymisen suhteen – tai ehkä kaiketi siihen hieman painostetaankin mm. liian tiukkojen aikataulujen kanssa. On tärkeää antaa itselleen aikaa sisäistää, reflektoida ja katsoa eri näkökulmista. Tähän hyvä esimerkki on käsilläseisonta: moni olettaa, että sen voi oppia hetkessä ja että kun kykenee kerran seisomaan vapaassa seisonnassa, niin taito on opittu – näinhän se ei ole. Kuka sanoo, että tulisi heti osata ja tietää kaikki? Vaikka kuinka kouluttaudumme ei se tee meistä sitä miksi me kouluttaudumme – emme ole yhtä kuin määritelmämme, vaikka useasti niin käyttäydymmekin. Se, että ei opi jotain asiaa hetkessä kertoo juurikin harjoittelun, säännöllisyyden ja sitoutumisen tärkeydestä, ei siitä että olisi huono tai tyhmä. Miksi se olisi heikkous jos ei tiedä? Eikö täällä eletä siksi että opitaan ja jokainen omalla ajallaan, vaikka kuinka olisi opetussuunnitelmaan kirjattu? Miksi kaikkien tulisi olla guruja ollakseen hyviä? Miksi on kiire olla ”valmis” tai antaa edes sellainen kuva kenellekkään? Miksi on kiire saada vuosien työ viikossa valmiiksi? Olen kohdannut rajoittavia uskomuksiani siitä, että minun on tehtävä tai oltava jotakin, jotta olen hyväksyttävä, ja voin sanoa, että näiden kohtaaminen on auttanut sallimisessa. Uskomuksissa on paljon voimaa, mutta uskomukset eivät ole tosia. Koen, että on tärkeää sallia se missä nyt on kyseisen asian kanssa, jotta kykenee havainnoimaan laajemmin ja olemaan hyvällä tavalla nöyrä opintiellä.

Nyt kun sallimisesta puhutaan, hieman nolona myönnän, että olen välistä kipuillut sen sallimisen suhteen, että nautin enemmän maaseudulla asumisesta, kuin arvokkaassa Kauniaisissa. Eikö se ole se, mitä meidän uskotellaan tarvitsevan ollaksemme onnellisia; iso talo miljöössä, missä kaikki on aivan nenäsi edessä?Sellaisen kuvan olen jostain saanut, mutten ole koskaan perustanut niinkään kuorrutuksen päälle, sisin on ollut aina minulle tärkeämpi. Onhan nää aika pöhköjä juttuja ja vaikka kauniainenkin on rauhallinen paikka, silti asun mieluummin täällä. Enkä meinaa, että siellä asuminen tarkottaisi yhtään mitään, vaan sitä, että myöntää itselleen että viihtyy oikeasti aivan toisaalla – eikä tarvitse vihata toista paikkaa tai mitään muutakaan, sallii oman valintansa. Voi olla, että jossain vaiheessa on aika palata kotiseudulle, mutta nyt on nyt. Asuminen muutaman tunnin ajomatkan päästä kotiseudusta ei muuta minua kuitenkaan mitenkään – tosin täällä on ollut helpompaa kohdata itseään ja kuunnella omaa ääntä, joten ehkä se sittenkin muuttaa!

Sallivuus antaa tilaa sille, mikä nyt on. On helppoa jäädä jumiin ’pitäisi’ -lauseisiin, sekä kaikenlaisiin vertauskuviin, mutta itselleen totuudellinen elämä, itsensä kohtaaminen, on hyvin maadoittavaa. Se ei ole se kaikkein helpoin tie kulkea, mutta idea ei olekaan helppoudessa, vaikka vähitellen kyseisillä asioilla saadaankin helpotusta elämään. Emme voi olla vielä edellä, jos olemme edelleen takertuneita siihen, mikä takana on. Kun sallitaan, tutustutaan itseen, vahvistetaan itseluottamusta sekä helpotetaan irti päästöä. Sallimisen avulla hyväksyminen helpottuu ja itsensä arvostaminen saa sijaa. Kuljetaan luottamuksen kera, sen sijaan, että juostaisiin pää kolmantena jalkana jatkuvasti päin vastavirtaa. Elämä helpottuu, kun ei tarvitse juosta itseään itseltään karkuun ja kun kohtaa itsensä, niin vähitellen huomaa, miten hieno ihminen onkaan ja miten itse voi vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja siihen, miten asiat itsessään vaikuttaa.

PS. Kun sallimme asiat aidosti itsellemme, opimme olemaan sallimatta sellaisia asioita, mitkä ovat väärin meitä tai muita kohtaan.

❤ HANNA

Tuore saliyrittäjä!

Jalahjärvellä kaikki hyvin! Nyt sitä ollaan: tuoreen salin co-owner! Olo on väs… RIEMUIKAS!

41474509_10156748547372958_1246266000240803840_o

Kaikkea on mahtunut tähän, hmm, viimoisen kuukauden sisään. On ollut koulutuksia, workshoppeja, uuden kodin laittoa ja kodiksi asettumista, salin remppaamista ja siivoamista, hankintojen suunnittelua ja ostoa, laskemista, suunnittelua, salin avajaiset, syyskauden starttaaminen, paljon uusia ihmisiä ja niin edelleen. Mukaan on mahtunut myös ratsastamista (!! yes finally!!), Tuurissa piipahtamista (never again), paljon Yinjoogaa – kundaliini joogaa – body scan rentoutusta (<3), naurujoogaa, rakkautta, kinastelua, kiukuttelua, stressiä, syvään hengittämistä, kiitollisuutta, iloa ja noh, the list goes on! Erityisesti tämä viimeinen kuukausi on ollut erityisen kasvattava. Miksi?

Uusia tapoja
Nyt on ollut aikaa ottaa käyttöön jo jonkin aikaa pinnan alla kyteneet muutamat uudet tavat. Uusi ympäristö on auttanut, sekä aivan uudenlainen elämäntilanne ylipäätään. Voisi uskoa, että stressaava ja isoja muutoksia sisältävä elämäntilanne toimisi päinvastoin, muttei ainakaan minulla. Taustalla auttaa NLP koulutus, jonka kävin viime keväänä ja syksynä, siellä tekemät harjoitteet sekä kundaliini jooga. Myös moni muu, mutta koen, että näistä on ollut ravisteleva vaikutus minuun.

41372568_10156748547032958_9091283672035753984_n

Fokus
Yksinkertaisimmillaan, mitä selkeämpi on siitä mihin suuntaan mennä, sen helpompaa kaikki on – kompastuksista ja mustelmista huolimatta. Muistaen etenkin, että aina kulku ei ole suoraviivainen, muttei meinaa, etteikö kävisi toteen!

Apu
Olen ollut se henkilö, jolla menee luu kurkkuun, kun tarttisi pyytää apua. Valmistauduin salin remppaamiseen niin, että aloin opiskelemaan laminaatin laittoa ja väliseinän rakentamista – kyllä, olin tekemässä ne itse. Onneksi saimme apua tähän (voi olla, että sali ei olisi edelleenkään valmis, jos mä olisin niitä alkanut kyhäämään). Stressasin itseni jo ennakkoon työnmäärästä ja siitä, etten osaa kaikkea = tarve kontrolloida. Jukan vanhemmat on olleet sellaisia enkeleitä, että välillä on tuntunut näkevän unia. Oon saanut paljon hyvää oppia erityisesti Jukan äidiltä, joka osaa yhtä sun toista ja joka on vaan niin mahtava persoona, että toista saa etsimällä etsiä. Kun mä olen päälle 70 vuotias, niin haluan todellakin omata samanlaisen energian kun hänellä.

41412416_10156748546377958_2242557791388565504_n
Kaiken tän kasvun ja muutoksen tukena on ollut mun upea, vahva ja empaattinen mies. Työasioissa meillä on eroavaisuuksia paljonkin, mutta parisuhteessa täydennämme toisiamme upeasti. Me seistään toistemme tukena ❤

Let it goooo
Niinpä. Olen tullut face to face kontrolloimisen tarpeeni kanssa (se on se, minkä varmaan pystyy välillä näkemään salamointina mun pään ympärillä :D). Se on aika vekkuli ja sillä on aikamoiset verkostot minussa, mutta tällä hetkellä asiat on hyvin sen kanssa (mutta se on osa mua halusin tai ei, tärkein on oppia säätelemään sen voimakkuutta ja pysähtyä silloin, kun puskee vauhdilla päälle). Naurujooga on muuten ollut tähän ihan jackpot, oon tehnyt sitä nyt joka aamu kundaliinijoogan ja oman body scan rentoutuksen jälkeen. Tein sitä nyt viikonloppuna mökin laiturilla katsellen luontoa ympärilläni, miten vapauttavaa! Naurujooga menee kutakuinkin näin: ” ho-ho-ho-hoo, ha-ha-ha-haa, hahahahahahaha.” Huom, saa nauraa eritavoin myös! On ollut mahtava huomata miten paljon minulla on nykyään TOIMIVIA työkaluja keventämään stressiä! Ja se, että on oikeasti valmis työstämään niitä pinttyneitä tapoja ja keventää otetta niistä.

VALINNAT
Valintani on hyvä olo, mikä ei tarkoita sitä, että koko aika pitäisi olla hyvä olo, vaan sitä, että teen valintoja niin, että ne puoltavat suurempaa tarkoitusta. Olen pitänyt kiinni palautumisesta, itseni kuuntelusta, rentoudesta, naurusta, ilosta ja siitä, että irrottaudun työasioista. Välillä se voi hieman ontua, mutta muutosten kanssa ei kannatakkaan pitää kiirettä. Se, että on intohimoinen luomisen ja työn suhteen ei ole huono asia, mutta niin kuin kaikkea muutakin, niin myös tätäkin piirrettä tulee osata rajaa. Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin, kuin ne jutut joiden äärellä suurimman osan ajastaan on!

Mitä muuta?
Tiedättekö mitä? Meitä on oikeesti kiitetty runsaasti siitä, että ollaan tultu tänne ja perustettu Movement Jalasjärvi. Siis oikeesti, eikä vaan salilla vaan muuallakin. Ensimmäinen viikko meni hyvällä fiiliksellä ja monesti tuli ’heräämisiä’ siihen, että täällä me nyt sit ollaan ja ihan kodilta tuntuu! Töitä on saanut tehdä ja jatkossakin saa, mutta tämähän on oikeastaan positiivinen asia. Sali sitoo enemmän, mutta onneksi meitä on kaksi ja meillä on kaksi ihanaa työntekijää ja runsaasti ihania asiakkaita ❤

AINIIIIN! Tietoinen Temmellys pääsee kouluun ja eskariin! Kehittämäni lasten tunne- ja tietoisuustaitoja kehittävä konsepti on nyt siis menossa sinne, minne sen olen halunnutkin viedä! WhaaaaT! Ja huomenna jotain jännää sen tiimoilta ja parin muunkin, kirjoittelen niistä ensi viikolla lisää, kun on aikaa istua alas blogin ääreen.

psst. Löydät mut instagramista @movewithhanna, missä päivittelen instastoryjä useammin kuin blogiani!

-Hanna 🙂

 

Muuttohommissa!

38612384_10156662799292958_2501834959774285824_nNoniin, muutettu ollaan, tosin suurin osa tavaroista vielä Kauniaisissa. Muutto on edennyt hyvin ja ollaan saatu muutoksia aikaan täällä Jukan nuoruudenkodissa. Jukan vanhemmat on jeesanneet paljon tavaroiden laiton, järjestelyjen ja siivoilun kanssa. Salikin kerettiin käydä maalaamassa ja siistimässä, tultiin siis viime torstaina.

Paljon töitä edelleen tehtävänä, niin salin kuin kotien suhteen, eikä enää kauaa kunnes sali avaa ovensa! Tuntuu kuitenkin, että se koittaa vasta pitkä ajan päästä, kun haluaisi jo päästä arkeen kiinni. Avajaiset on 3.9. ja syyskausi starttaa 4.9.! Meillä ei tosin oo suurinta osaa salin välineistä edes tilattuina (Jukka omistaa Compactfit nimisen urheiluvälinekaupan, mistä tilataan välineistä suurin osa). Sitten sovin pole-a-holicin omistajan kanssa yhteistyökuvioista ja häneltä käydään hakemassa tanssitangot vissiinkin ensi viikolla (varasto sijaitsee Seinäjoella, joten ihan lyhyen matkan päässä). Seinäjoelta haetaan myös peilit tankotanssistudioon. Lattiat ja väliseinän tulee laittamaan ammattimies, eli niiden suhteen ei tarvitse stressata (kunhan tulee ajoissa! :D). Muita sponsoreita ja yhteistyötahoja on saatu mukaan, eli heiltä tulee sitten kivoja lisiä saliimme. Sali on saanut paljon huomiota ja täällä jo monet tietävät siitä. Alueen suurimmat lehdet on ottaneet yhteyttä salintiimoilta ja monissa lähipaikkakunnissakin ollaan tietoisia Movement Jalasjärvestä.

Vaikka on ollut kiva puuhata salin ja kodinsuhteen, niin tällä hetkellä kaipaan hetken omaa rauhaa. Mulle on äärettömän tärkeetä saada omaa rauhaa, niin ettei kukaan häiritse – vaikka olenkin sosiaalinen ihminen (uskon, että jokainen tarvitsee aikaa itsekseen). Nyt sitä en ole saanut oikeastaan pitkään aikaan, kun ollaan oltu todella tiiviisti Jukan kanssa ja nyt täällä, ja se alkaa kiristämään pinnaa (ja PMS-oireet). Onhan se aina eri juttu esimerkiksi siivoilla omassa kodissa kaappeja ja muuta, kuin toisten kodissa. Eniten tässä stressaa se, miten sali otetaan vastaan (vaikka kursseille on tullut jo todella hyvin ilmoittautuneita!) ja miten se siitä lähtee. Se tulee kuitenkin olemaan mun tärkein tulonlähde ja sivussa pidän workshoppeja ja kursseja Seinäjoella sekä pk-seudulla, sekä treenailen pt-asiakkaiden kanssa pk-seudulla. Oma sali on myös iso unelmani ja moni ei tiedäkkään, että olin avaamassa tankotanssistudiota viime keväänä espoon keskuksessa sijaitsevaan kuntokeskukseen. Mulla on all-in Movement Jalasjärven suhteen, mut tää paikkakunta on mulle edelleen hieman vieras. Esteitähän sinällään ole, vaan kyse on mm. omasta joustamiskyvystä ja periksiantamattomuudesta, jos siis sellaisia tullaan tarvitsemaan.

Tänään mun oli ihan pakko mennä tsygäilemään heviä kuunnellen – eli jos näit tummissa jumppavaatteissa pyöräilevän naisen, joka näytti siltä, että sillä oli joku kohtaus (”moshasin” ja rummutin käsillä tankoa), niin moi, se olin minä! Hevi on mun rööki, kun päässä höyryää. Oli kiva olla yksinäni ja tutustua lisää Jalasjärveen ja nähdä miten lyhyt työmatka mulla tulee olemaan! Kävin myös kaupassa ja just kun ei ollut fiilistä puhua kellekään, niin vanhat papat tuli kysymään apua mm. mistä löytää makkarat – mistä minä tiedän!? Normaalisti jeesaan mielelläni ja jään rupattelemaan kaikenlaista, mutta tänään oli vedettävä niin väkinäinen hymy naamalle ja vaan suoraan haettava kaupan työntekijä apuun. Siitä hymystä tuli muuten mieleen yhen mun vanhan työpaikan pomo – sellanen ettei tiedä murhaako toi mut kohta vai paskoko se just housuun. Tiedän, että tämä on vain vaihe ja uusi elämäntilanne ja siksi en ota tosissani näitä fiiliksiäni, enkä varsinkaan määrittele niiden mukaan itseäni. Tiedän miten reagoin stressiin, epävarmuuteen ja minkä verran PMS-oireet vaikuttaa. Kunhan pääsee asettumaan, saa omaa aikaa ja arki lähtee rullaamaan. Vielä olisi kuukausi hoidettava salin perustamishommia ja siihen väliin mahtuu parit matkat pk-seudulle koulutuksen, töiden ja workshopin merkeissä (ja loppu muuton)! Yks asia, mikä tässä on ehdoton plussa, on se, että nyt mulla on loistava hetki höllentää otetta kontrollista (vaikka voisi luulla päinvastoin)! Päivätkin on menneet miten menee, turha niitä edes tällä hetkellä suunnitella. Enkä oo voinut treenata kunnolla, koska mulla on ollut kehon kanssa hieman ongelmia ja rajoitteita, kun sain vanhan vamman ärtymään pahemman kerran (siitäkin tämä astetta isompi kiukkuisuus).

Nyt mä tosin saan olla hetken yksinäni, kun Jukan vanhemmat menee toiseen asuntoonsa 38269260_10156655509637958_2460965416785149952_nja Jukka menee bändikämpälle kaverinsa kanssa. Ja tiedättekö mitä? Aion tehdä just sitä mitä huvittaa (eli kohta syön vegaani jädee, juon valkoviinii ja röhnötän vaikka väärinpäin sohvalla samalla moshaten). Sokeri, alkoholi ja televisio eivät ole niitä parhaimpia stressinlievitys hommia, mutta so fucking what – me ihmiset keretään tuhoo tää pallo, ennen kun oon vanhus, joten otetaan nyt sit kaikki ilo irti!).
Anteeksi positiivisuuteni!
No ei, kohta mä jo kaipaan muita ympärilleni! Mutta kyllä tää on kivaa, musa soiden ja vaan ollen.

Jukan vanhemmista on ollut aivan suunnattoman iso apu tässä kaikessa! Jukka on kyllä aivan mielettömän onnekas, kun sillä on tuollaiset vanhemmat ja muu perhe, en voi muuta sanoa. Seitsemänkymmenen puolivälissä ja molemmat porskuttaa menee ihan täysillä. Hyväkuntoisia ja hauskoja – me juhlistettiin täällä nelistään meidän kihlajaisiakin! Mun perheestä pikkusisko, äiti ja äitipuoli on onnitelleet, että joo, ei mee aina nallekarkit tasan (en valita, totesin).

Rakkain terveisin,

Neiti positiivi ❤