Muutimme maaseudulle

Tämä aihe kiinnostaa monia. Saan useita kyselyitä siitä, miten muutto tänne onnistui, onko täällä kovin erilaista kuin helsingissä, miten uskalsin jättää vakituiset ohjauspaikat ja hypätä tuntemattomaan ja niin edelleen. Tässä postauksessa kertoilen hieman kuulumisia, nyt kun olemme asuneet Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla hieman yli puolitoista vuotta – ja ennen muuta paneudun siihen, miten kaikki muutosten tuomat haasteet auttoivat minua henkisen kasvun äärellä.

Se kaikki lähti vain heitosta – todella
Istuimme Jukan kanssa silloisen kotimme sohvalla Kauniaisissa ja juttelimme talonrakennusprojektiimme liittyvistä asioista. Jukka oli suunnitellut ahkerasti ostamalleen tontilleen (sekin Kauniaisista) kahta Honkatalon kautta rakennettavaa ekologista taloa. Jukka oli laittanut silloisen talon jo myyntiin ja idea oli siis muuttaa uuteen taloon heti kun se valmistuisi. Siinä tulevaisuuden kuvioita maalatessamme, Jukka heitti puskista, että mitäs jos muuttaisimme hänen kotiseudulle Jalasjärvelle sen ajaksi, kun talo Kauniaisissa valmistuu. Samaan heittoon hän lisäsi, että voisimme perustaa sinne uuden Movement centerin (toinen löytyy käpylästä) ja pitää sen ikään kuin omana harrastuksena. Innostuin heti, mutta koska se oli todella sellainen asia mitä halusin, niin hallitsin innostumistani. Halusin ottaa asiat iisisti, eli rauhallisesti.

Ideasta tulee totta
Hoidimme asioita suuntaan ja toiseen, ja itseasiassa muuttoon liittyvien asioiden hoitaminen onnistui helposti ja vaivattomasti. Kaikki vain hoitui ja pian olimmekin remppaamassa tulevaa saliamme, teimme Movement Jalasjärvi salillemme Facebook -sivut sekä nettisivut ja koko heinäkuun ajan kun olimme ’lomalla’, niin saimme runsaasti yhteydenottoja sekä kursseille ilmoittautumisia. Kaikki kurssit myytiin loppuun. Olin niin iloinen päätöksestämme, sillä itse paljasjalkaisena stadilaisena olen niin kauan, kun jaksan muistaa, halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulta pois (asiasta avauduin teininä usempaan kertaan terapeutilleni, joka varmasti oli jo perin kyllästynyt puheisiini ahdistavasta asvalttiviidakosta, melusta ja milloin mistäkin). Vihdoinkin suuri unelmani toteutui – tai itseasiassa useampi unelmani! Muutimme Jukan nuoruuden kotiin, mitä ympäröi pienehkö metsä, ja tästä jos jostain olin (ja olen edelleen) onnellinen. Ja vaikka olin halunnut jo pidemmän aikaa muuttaa kaupungista maaseudulle, olen onnellinen että muutto tapahtui omalla ajallaan, sitä laisinkaan pakottamatta. Kyse ei ollut siitä, että ajattelin maaseudulle muuton tuovan minulle onnea, sitä ”sitten-kun” elämää, eli vasta sitten kun teen/ saan jotain, niin vasta silloin voin olla onnellinen – ei missään nimessä. Olin onnellinen stadissakin, vaikka tunsinkin kaipuuta erilaiseen ympäristöön. Erilainen ympäristö on auttanut minua henkiseen kasvuun ja erilaiset haasteet ovat alkuun murtaneet minua ja sitä kautta olen oppinut rakentamaan kestävämpää.

Haastavat hetket ovat opettajiamme
Huijaisin jos sanoisin, että kaikki meni kuin elokuvissa ja olemme olleet yhtä onnea uhkuvaa ihmisolentoa, mutta ei. Alussa aloin kriiseilemään, sillä Jukka koki muutamia ikäviä takapakkeja, jotka todella haastoivat hänen jaksamistaan ja itse koin valtavaa riittämättömyyttä, sillä olin hypännyt aivan uusiin kenkiin (vaikka olinkin ollut paljon samankaltaisissa kengissä aikaisemmin). Oma toimeentuloni oli täysin riippuvainen salistamme, sillä alunalkaen idea oli se, että etsisin ohjauspaikkoja Seinäjoelta ja pitäisimme oman salimme siis ihan vain harrastus pohjalla. En kuitenkaan löytänyt sellaisia paikkoja, joissa koin oman filosofiani osuvan yhteen ja meidän oma sali otti tuulta alleen aivan – siis A I V A N – eri tavoin kun olimme visioineet. Emme todellakaan kuvitelleet, että näin pienellä paikkakunnalla saisimme vastaavaa vastaanottoa! Jukalla on neljä eri yritystä, joita hän pystyy hoitamaan pääsääntöisesti etänä tai työntekijöidensä kautta, mutta itse olin täysin riippuvainen salimme tuottavuudesta. Hermostoni alkoi heittämään häränpyllyä ja ahdistuin kaikesta ja koin, etten osaa tai tiedä tarpeeksi. Hoidettavia asioita oli paljon, vaikka olinkin entisessä työssäni salipäällikkönä tottunut sellaiseen, mutten tiennyt mitä se on, kun kaikki vastuu on sinulla (ja samaan aikaan yrität kotiutua uuteen ympäristöön ja aloitat uusia opintoja). Vaikka olin juuri kouluttautunut mentaalivalmentajaksi ja muissa vastaavissa koulutuksissa, ja koin että minulla oli hyviä työkaluja takataskussa, niin kuormitus oli niin suurta, että aloin reagoimaan vanhojen toimintamallieni mukaan. Samaan syssyyn koin paineita siitä, että minkälainen on ”oikeanlainen” ja ”hyväksyttävä” saliyrittäjä ja valmentaja. Kaikki korostui ja en yksinkertaisesti löytänyt tietäni ulos. Aloin kontrolloimaan asioita kahta kauheammin ja tein hyvinvointini eteen useita erilaisia harjoituksia per päivä, tähdäten johonkin tietynlaiseen lopputulokseen.

Virheistä oppii ja kokemusta karttuu
Tuo kokemus toi elämääni insomnia -jakson vailla vertaa. Se oli opettajani, sillä olen aikaisemminkin oireillut tavaksi opittua heikkohermoisuutta unettomuudella. Olen onnekas, että minulle opetettiin taito olla mahdollisimman heikkohermoinen ja fiksoitunut jo pienestä, koska nyt todella tiedän, etten tarvitse näistä kumpaakaan voidakseni hyvin. Silloin, jos haluan voida huonosti ja tehdä asioista vaikeampia, niin silloin luotan edellä mainittuihin kumppaneihin. Insomnia -jakso kesti lähemmäs vuoden ajan, mutta se todella auttoi minua luopumaan sellaisesta, mikä ei ole kantavaa ja hyväksi. Sen avulla olen muuttunut ihmisenä monin tavoin ja nykyään tapani reagoida asioihin on hyvin erilainen (tähän auttoi suuresti myös rakkaani Jukka, sekä Maria Nordininin ’Eroon oireista’ -verkkokurssi). Luotan elämään aivan eritavoin kuin ennen ja olen ymmärtänyt, että asiat tapahtuvat omalla ajallaan, tärkeää on kuitenkin olla aktiivinen omassa kasvussaan ja kulkea eteenpäin; olla onnellinen tässä ja luottavaisesti visioida ja rakentaa tulevaa – ei niin, että onni on tuolla jossain ja tämä hetki on pelkkää kärsimystä. Voima on meissä, ei meidän ulkopuolella, meillä on aikaa ja tilaa, meillä on valinnanvaraa. Itseään ei opi tuntemaan, jos itseensä ei koskaan kunnolla tutustu. Maaseudun rauha on auttanut tasapainottamaan itseäni ja luomaan vahvemman luontoyhteyden. Vietän ison osan ajastani ulkona metsässä koirien kanssa, olen paljon vapautuneempi, kohtaan rohkeasti pelkojani, haastan vanhoja tottumuksiani tavalla tai toisella päivittäin uutta rakentaen ja teen asioita omasta merityksellisyydestä käsin, ei niin, että odottaisin toisilta lupaa toteuttaa omia visioitani (asia, mitä olen tehnyt hyvin monta vuotta). Uskallan tehdä virheitä, uskallan olla huono tai osaamaton, mutta uskallan rohkeasti mennä näitä asioita kohden ja oppia.

Vetovoima
Jos totta puhutaan, olen kokenut että tämä kaikki on ollut suurta vetovoimaa. Tässä hetkessä en pystyisi kuvitella hetkeä, kun muuttaisin jälleen pääkaupunkiseudulle. Se ei vain resonoi, ei ainakaan juuri nyt. Kuten jo mainitsin, muutto tänne ei ole ollut yhtä onnenhetkeä, mutta tällä hetkellä kaikki ne haasteet mitä muutokset toivat, ovat tuoneet minulle rauhaa, luottamusta ja läsnäoloa. En juoksekaan onnen tai hyväksynnän perässä kuin päätön kana, sillä huomasin miten huonosti se minuun vaikuttaa. Aloin purkaamaan hyväksynnän kautta tapojani olla minä ja tällä hetkellä rakennan uutta ja kantavaa – ja olen onnellinen tässä, ihan vain siksi, koska voin. Se todellisuus missä olin, kun tänne muutimme, oli kovin täynnä rajoitteita, sääntöjä, vastustusta, uhriutta ja epätoimivia toimintamalleja – sellaisesta ei pysty luomaan uutta, sillä se kehä pitää vahvasti sisällään. Siksi olen niin kiitollinen kaikista haasteista joita olen käynyt läpi, sillä elämä on ollut aivan erilaista, kun olen päässyt todella muuttumaan. Ja salimme ja salimme asiakkaat ovat olleet tärkeä osa tätä kaikkea. Tunnen syvää kiitollisuutta. Asiakkaamme ovat tehneet minuun moni tavoin vaikutuksen ja on ollut upea saada toimia niin eri ikäisten (1-86 vuotiaat) ja erilaisten ihmisten kanssa. Myös parisuhteemme on kokenut muutoksia, toisinaan myrksyn kautta ja toisinaan vain luonnollisen virtauksen kautta.

Mitä olisi elämä, jos en oli tehnyt näitä muutoksia ja käynyt todella läpi asioita, joita olin vain painanut alas ja olettanut, etteivät ne enää vaikuta minuun? Sitä en saa koskaan tietää ja siitä olen erityisen kiitollinen. Minulla ei ole mitään kaipuuta vanhaan, sillä on ollut aivan uskomattoman voimaannuttavaa todistaa se itse, miten valtavasti ihminen pystyy muuttumaan ja miten valtavasti meissä on voimaa. Jos pysyttäydymme tutussa ja turvallisessa (oli kyse sitten ympäristöistä, omista toimintamalleista ja tottumuksista jne) emme pääse näkemään ja kokemaan potentiaaliamme. En voisi kuvitella enää eläväni elämää, missä syyttelen muita ja olen kroonisesti tyytymätön omaan aikaansaamattomuuteen ja tapaani elää päiväni. Meinaa, se paska leviää ihan joka suuntaan. Tässä on nyt hyvä olla, vaikkei aina olisikaan. Maaseudun elämän syke on aivan erilainen kuin kaupungin, täällä pystyn keskittymään olennaiseen.

Metsä ja luonto ovat niin voimaannuttavia! ❤

Tv-ohjelman kuvauksia ja ajatuksia PT-työstä

Jälleen vierähtänyt tovi sitten viimeisen kirjoituksen. Tekemistä on ollut sen verran paljon, että ihan suosiolla jättänyt blogin päivittelyä pienemmälle.

Jalasjärvellä kaikki hyvin! Hommia on riittänyt. Ensinnäkin saimme yli 65-vuotiaiden liikuntapassi hakemuksen Kurikan kaupungilta läpi – eli tammikuussa aloitamme myös Senior Movement -palveluiden tarjoamisen. Toisekseen sain Kurikan kaupungilta tarjouspyynnön kehittämääni lasten tunne- ja tietoisuustaitoja harjoittavaan Tietoisen Temmellyksen kouluttamiseen päiväkodin ohjaajille, sekä vetämään sen kertaalleen 10 eri päiväkodissa. Meitä pyydettiin mukaan asiantuntijarooliin ulkoliikuntaparkin hakemukseen ja suunnitteluun. Viime viikolla Elixir tv-ohjelma halusi tulla kuvaamaan salimme tunteja ja haastattelemaan minua. Olimme alkuun Kurikan Sedussa kuvailemassa ja toimin siinä osassa juontajana. Huh, ja kaikenlaisia uusia ideoita ja yhteistyökuvioita on mielessä! Haluaisin löytää sellaisen yksityisen lääkäriklinikan täältä läheltä, minne voisin tarvittaessa lähettää PT-asiakkaani laboratoriotesteihin sekä mahdollisesti muihin tarkastuksiin. Ihminen on kokonaisuus! Minä en ole lääkäri, enkä edes halua sellaista leikkiä, sillä arvostan suuresti alansa ammattilaisia.

PT-asiakkaita on yllättävän paljon ja uusia yhteydenottoja tulee jatkuvasti lisää – kuten juuri nyt löin lukkoon PT-asiakkuuden 80.vuotiaan kanssa. Olen positiivisesti yllättynyt, sillä olin varma, ettei PT-palvelut tulisi niin suureen käyttöön. Mistä olen onnellinen on se, että pystyn tarjoamaan monipuolista apua liikunnan, ravinnon, mentaalivalmennuksen ja mm. rentoutuksen tiimoilta. Jos rahkeeni eivät riitä, on minulla laaja ja ammattitaitoinen verkosto ympärilläni. Huh, ihanaa kun ei tarvitse itse kaikkea osata ja tietää –  Suomessa on kovin ammattitaitoista porukkaa! Meillä on nyt muutaman kerran käynyt aivan huippu fyssari Kauhavalta, Fysio Melanen, joka todellakin osaa hommansa. Kiva pystyä tarjoamaan asiakkaillemme hänen palveluitaan tiloissamme. Näin voimme pitää parempaa huolta asiakkaistamme ja pitää huolen, että asiakkaat jatkavat PT-treeneissä tarvittavien liikkeiden kunnollista tekemistä.

PT-hommissa antoisinta on työskentely erilaisten ihmisten, kehojen ja tavoitteiden kanssa. Asiakkaani auttavat minua myös oppimaan ja kasvamaan. Tämä työ tuntuu edelleen arvokkaalta ja on yhä oma unelmani, vaikka alla on kohta jo 10 vuotta. Tosin eihän 10 vuotta ole vielä mitään. Luen paljon erilaisia tutkimustietoja samoista aiheista, jotta voisin ymmärtää laajemmin. En tykkää jämähtää yhteen totuuteen ja jankuttaa sitä kaikille, sillä olemmehan me yksilöitä. Kyselen asiakkailtani paljon, jotta he todella heräävät kuulemaan omia ajatuksiaan, kuuntelemaan kehoaan ja kyseenalaistamaan valintojaan. Välillä roolini on herätellä asiakasta ymmärtämään, että hän elää arvoristiriidassa – arvot ja teot eivät ole synkässä siksi ei pääse eteenpäin. Olen hieman huolissani siitä, mikä määrä joillain asiakkailla on tietoa, mutta sen pureksimiseen ei ole taitoa. Tämä näkyy esimerkiksi ylikuntona, ylikierroksina tai ahdistuksena. Uutta tietoa tulee kuin sieniä sateella, mutta ei osata katsoa sitä laajemmassa verkostossa. Yksi esimerkki on ferritiini. Sen sijaan, että popsittaisiin vain rautalisiä olisi hyvä tietää, miksi rauta ei esimerkisi imeydy kunnolla ylipäätään? Saatko tarpeeksi kuparia? Syötkö liikaa sinkkiä tai kalsiumia? Imeytyykö ravintoaineet hyvin? Onko sinulla kova stressi? Ja niin edelleen. Jokaisella on omat funktionsa ja näistä pitää huolen tasapaino.

Yksi taikapilleri ei poista kaikkia oireita. Kun tätä taikapilleriä otetaan ylitse tarpeen saattaa se aiheuttaa muita oireita. Minkä koen tähän avuksi on pysähtyminen, selkeyttäminen ja apu. On myös hyvä tietää, miten suuri vaikutus meidän mielellä, ajatuksilla ja tunteilla on vointiimme – nämä on hyvä huomioida elämäntapamuutoksissaan. Avuksi voimme käyttää esimerkiksi tilanteen hyväksymistä, positiivisia suggestioita, ajatusten siirtämistä parempiin asioihin, kiitollisuutta, myötätuntoa ja hengittämistä. Nämä voi tehdä missä ja milloin vain – on kuitenkin annettava aikaa sille, että oppii tunnistamaan omat ajatuksensa. En meinaa nyt sitä, että menet peilin eteen ja sanot 100 kertaa, että olet hyvä tyyppi. Tosin jos se toimii sinulle, niin sitten tee niin! Mutta joskus se voi tuntua huonolta, jos ei usko siihen – tärkein on se, mitä tunteita nämä asiat herättää. Silloin suosittelen lähtemään kevyemmin liikkeelle tai kysymään läheiseltä apua, jos ei kertakaikkiaan löydä itsestään mitään hyvää. Tämä voi olla hyvin normaalitila silloin, kun on suorittanut ilman pysähtymistä ja tuntuu, että tarttisi koko aika painaa kovempaan. Silloin, kun ui riittämättömyyden tunteessa tai itsetunto on huonohko. Palauttelu maanpinnalle takaisin inhimillisyyteen voi kestää ja tuntua vaikealta, mutta se on sen arvoista.

Näihin ajatuksiin,
-Hanna

Muuttohommissa!

38612384_10156662799292958_2501834959774285824_nNoniin, muutettu ollaan, tosin suurin osa tavaroista vielä Kauniaisissa. Muutto on edennyt hyvin ja ollaan saatu muutoksia aikaan täällä Jukan nuoruudenkodissa. Jukan vanhemmat on jeesanneet paljon tavaroiden laiton, järjestelyjen ja siivoilun kanssa. Salikin kerettiin käydä maalaamassa ja siistimässä, tultiin siis viime torstaina.

Paljon töitä edelleen tehtävänä, niin salin kuin kotien suhteen, eikä enää kauaa kunnes sali avaa ovensa! Tuntuu kuitenkin, että se koittaa vasta pitkä ajan päästä, kun haluaisi jo päästä arkeen kiinni. Avajaiset on 3.9. ja syyskausi starttaa 4.9.! Meillä ei tosin oo suurinta osaa salin välineistä edes tilattuina (Jukka omistaa Compactfit nimisen urheiluvälinekaupan, mistä tilataan välineistä suurin osa). Sitten sovin pole-a-holicin omistajan kanssa yhteistyökuvioista ja häneltä käydään hakemassa tanssitangot vissiinkin ensi viikolla (varasto sijaitsee Seinäjoella, joten ihan lyhyen matkan päässä). Seinäjoelta haetaan myös peilit tankotanssistudioon. Lattiat ja väliseinän tulee laittamaan ammattimies, eli niiden suhteen ei tarvitse stressata (kunhan tulee ajoissa! :D). Muita sponsoreita ja yhteistyötahoja on saatu mukaan, eli heiltä tulee sitten kivoja lisiä saliimme. Sali on saanut paljon huomiota ja täällä jo monet tietävät siitä. Alueen suurimmat lehdet on ottaneet yhteyttä salintiimoilta ja monissa lähipaikkakunnissakin ollaan tietoisia Movement Jalasjärvestä.

Vaikka on ollut kiva puuhata salin ja kodinsuhteen, niin tällä hetkellä kaipaan hetken omaa rauhaa. Mulle on äärettömän tärkeetä saada omaa rauhaa, niin ettei kukaan häiritse – vaikka olenkin sosiaalinen ihminen (uskon, että jokainen tarvitsee aikaa itsekseen). Nyt sitä en ole saanut oikeastaan pitkään aikaan, kun ollaan oltu todella tiiviisti Jukan kanssa ja nyt täällä, ja se alkaa kiristämään pinnaa (ja PMS-oireet). Onhan se aina eri juttu esimerkiksi siivoilla omassa kodissa kaappeja ja muuta, kuin toisten kodissa. Eniten tässä stressaa se, miten sali otetaan vastaan (vaikka kursseille on tullut jo todella hyvin ilmoittautuneita!) ja miten se siitä lähtee. Se tulee kuitenkin olemaan mun tärkein tulonlähde ja sivussa pidän workshoppeja ja kursseja Seinäjoella sekä pk-seudulla, sekä treenailen pt-asiakkaiden kanssa pk-seudulla. Oma sali on myös iso unelmani ja moni ei tiedäkkään, että olin avaamassa tankotanssistudiota viime keväänä espoon keskuksessa sijaitsevaan kuntokeskukseen. Mulla on all-in Movement Jalasjärven suhteen, mut tää paikkakunta on mulle edelleen hieman vieras. Esteitähän sinällään ole, vaan kyse on mm. omasta joustamiskyvystä ja periksiantamattomuudesta, jos siis sellaisia tullaan tarvitsemaan.

Tänään mun oli ihan pakko mennä tsygäilemään heviä kuunnellen – eli jos näit tummissa jumppavaatteissa pyöräilevän naisen, joka näytti siltä, että sillä oli joku kohtaus (”moshasin” ja rummutin käsillä tankoa), niin moi, se olin minä! Hevi on mun rööki, kun päässä höyryää. Oli kiva olla yksinäni ja tutustua lisää Jalasjärveen ja nähdä miten lyhyt työmatka mulla tulee olemaan! Kävin myös kaupassa ja just kun ei ollut fiilistä puhua kellekään, niin vanhat papat tuli kysymään apua mm. mistä löytää makkarat – mistä minä tiedän!? Normaalisti jeesaan mielelläni ja jään rupattelemaan kaikenlaista, mutta tänään oli vedettävä niin väkinäinen hymy naamalle ja vaan suoraan haettava kaupan työntekijä apuun. Siitä hymystä tuli muuten mieleen yhen mun vanhan työpaikan pomo – sellanen ettei tiedä murhaako toi mut kohta vai paskoko se just housuun. Tiedän, että tämä on vain vaihe ja uusi elämäntilanne ja siksi en ota tosissani näitä fiiliksiäni, enkä varsinkaan määrittele niiden mukaan itseäni. Tiedän miten reagoin stressiin, epävarmuuteen ja minkä verran PMS-oireet vaikuttaa. Kunhan pääsee asettumaan, saa omaa aikaa ja arki lähtee rullaamaan. Vielä olisi kuukausi hoidettava salin perustamishommia ja siihen väliin mahtuu parit matkat pk-seudulle koulutuksen, töiden ja workshopin merkeissä (ja loppu muuton)! Yks asia, mikä tässä on ehdoton plussa, on se, että nyt mulla on loistava hetki höllentää otetta kontrollista (vaikka voisi luulla päinvastoin)! Päivätkin on menneet miten menee, turha niitä edes tällä hetkellä suunnitella. Enkä oo voinut treenata kunnolla, koska mulla on ollut kehon kanssa hieman ongelmia ja rajoitteita, kun sain vanhan vamman ärtymään pahemman kerran (siitäkin tämä astetta isompi kiukkuisuus).

Nyt mä tosin saan olla hetken yksinäni, kun Jukan vanhemmat menee toiseen asuntoonsa 38269260_10156655509637958_2460965416785149952_nja Jukka menee bändikämpälle kaverinsa kanssa. Ja tiedättekö mitä? Aion tehdä just sitä mitä huvittaa (eli kohta syön vegaani jädee, juon valkoviinii ja röhnötän vaikka väärinpäin sohvalla samalla moshaten). Sokeri, alkoholi ja televisio eivät ole niitä parhaimpia stressinlievitys hommia, mutta so fucking what – me ihmiset keretään tuhoo tää pallo, ennen kun oon vanhus, joten otetaan nyt sit kaikki ilo irti!).
Anteeksi positiivisuuteni!
No ei, kohta mä jo kaipaan muita ympärilleni! Mutta kyllä tää on kivaa, musa soiden ja vaan ollen.

Jukan vanhemmista on ollut aivan suunnattoman iso apu tässä kaikessa! Jukka on kyllä aivan mielettömän onnekas, kun sillä on tuollaiset vanhemmat ja muu perhe, en voi muuta sanoa. Seitsemänkymmenen puolivälissä ja molemmat porskuttaa menee ihan täysillä. Hyväkuntoisia ja hauskoja – me juhlistettiin täällä nelistään meidän kihlajaisiakin! Mun perheestä pikkusisko, äiti ja äitipuoli on onnitelleet, että joo, ei mee aina nallekarkit tasan (en valita, totesin).

Rakkain terveisin,

Neiti positiivi ❤